Tuija Lankia: Mistä puhutaan, kun puhutaan luonnon virkistyskäytön taloudellisesta arvosta?

Blogin kirjoittaja Tuija Lankia työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Yhteystiedot tuija.lankia@luke.fi

Luonnon virkistyskäytön hyödyt ihmisen hyvinvoinnille ovat kaikille tuttuja. Sekä luonnossa liikkujat itse että tieteentekijät tietävät, että luonnossa liikkuminen edistää sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia tarjoten esimerkiksi mieluisaa liikuntaa, vähentäen stressiä ja lisäten positiivisia tunteita. Luonnossa voi myös oppia uutta, kokea seikkailuntunnetta, inspiroitua ja tietysti nauttia luonnosta itsessään.  Mutta miltä kuulostaisi, jos luonnossa virkistäytymisen arvoa yritettäisiin mitata taloudellisin mittarein?

Ajatus luonnon virkistyskäytön taloudellisen arvon mittaamisesta saattaa herättää monenlaisia ajatuksia. Toisaalta on tervetullutta, että luonnon virkistyskäytön arvo pystytään tuomaan esiin vertailukelpoisin mittarein muiden luonnon hyödyntämistapojen kuten vaikka kaupallisen kalastuksen tai puuntuotannon kanssa.  Samalla mieleen voi hiipiä ajatus, että eihän luonnon virkistyskäytön arvoa voi mitenkään kääntää rahaksi, iltapäiväkävelyt lähimetsässä, kesälomaviikot kesämökillä ja talviset hiihtoretket ovat omalle mielelle monesti korvaamattomia ja vaikeasti rahamääräiseksi muunnettavissa.

Kuitenkin, vaikka luonnon virkistyskäytön merkitys pakenisi mielessä rahassa mitattavia lukuja, ei luonnon virkistyskäyttö ole eristyksissä talouden toiminnasta, vaan taloudellisin tavoittein tehdyt päätökset vaikuttavat siihenkin. Kaupunkien virkistysalueiden ja kansallispuistojen ulkoilureittien, opasteiden ja nuotiopaikkojen ylläpitäminen vaatii rahallisia resursseja. Vesistöjen laatu vaikuttaa vesien virkistyskäytön miellyttävyyteen ja vesien suojelutoimiin liittyvä keskustelu kääntyy usein kustannuksiin, kun puhutaan siitä, millaisia toimia ja missä tulisi tehdä. Jokamiehen oikeuksien ansioista myös talousmetsät ovat tärkeitä ulkoilupaikkoja, mikä tarkoittaa, että metsienhoitotoimilla on vaikutuksensa myös virkistyskäyttöön. Kasvavissa kaupungeissa kamppaillaan rakennusmaan riittävyyden kanssa ja tässä kamppailussa painetta kohdistuu usein myös kaupunkien viheralueisiin, jotka ovat tärkeitä virkistäytymispaikkoja.

Luonnon virkistyskäytön taloudellisen arvottaminen voi tuottaa tietoa tällaisiin keskusteluihin ja päätöksentekotilanteisiin. Vanha hokema on, että sitä mitä ei voi mitata, ei voi johtaa. Luonnon virkistyskäytön (ja muiden ympäristöhyötyjen) arvottaminen pyrkii omalta osaltaan siihen, että myös niiden arvoa yhteiskunnalle pystyttäisiin mittaamaan, jotta ne voitaisiin paremmin huomioida keskusteluissa, joissa mitatuilla luvuilla on merkittävä rooli.

Tuore esimerkki luonnon virkistyskäytön taloudellisen arvon mittaamisesta on Luonnonvarakeskuksen Oulun Hupisaaressa toteuttama tutkimus, jossa arvioitiin puiston mahdollisten kehittämis- ja kunnostustoimien virkistysarvoa rahamääräisesti (https://www.luke.fi/blogi/oulun-hupisaarten-kunnostus-pieni-panostus-moninkertainen-lisays-kaupunkilaisten-hyvinvointiin/). Esitettyjä kehityssuunnitelmia olivat puiston puroihin syntyvä taimenen pysyvä kanta, kulttuuri- ja liikuntatapahtumien lisääminen sekä kahvila- ja ravintoalapalveluiden laajentaminen ympärivuotisiksi. Tulosten mukaan kaikkien kehittämissuunnitelmien toteuttaminen nostaisi puiston käyntimääriä yli puolella nykyisestä. Matkakustannuksiin perustuvan arvottamismenetelmän perusteella arvioitiin, että puiston kehitystoimet lisäisivät alueen virkistysarvoa oululaisille 30 miljoonalla eurolla vuodessa, kun kustannuksiksi on arvioitu 400 000 euroa. Kehittämishankkeiden hyödyt virkistyskäytölle ylittäisivät kustannukset reippaasti.

Niin kuin kaikissa muissakin yhteiskunnallisissa kysymyksissä, taloudellinen arvo ei voi olla ainut päätöksenteon kriteeri, vaan on yksi monista kriteereistä ja mittareista. Sillä on paikkansa tietolähteenä tilanteissa, joissa pohditaan yhteiskunnan resurssien käyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämisen eri tapoja. Se mahdollistaa esimerkiksi juuri Hupisaaren kaltaisten kehitystoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen vertailun ja tuo luonnon virkistyskäytön arvon näkyväksi taloudellisten päätösten kanssa toimiville. Muita menetelmiä ja tieteenaloja tarvitaan apuun, kun halutaan sukeltaa syvemmälle ympäristöasenteisiin tai luonnon virkistyskäytön hyvinvointivaikutuksiin.