Taina Lilja: Green Care: pienistä puroista laajaksi virraksi

Taina Lilja, tutkija, Luonnonvarakeskus

Blogin kirjoittaja Taina Lilja työskentelee HyvinVoi-hankkeessa. Yhteystiedot taina.lilja@luke.fi.

Green Care: pienistä puroista laajaksi virraksi

Maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaatiohankkeen ohjausryhmän kokouksessa helmikuussa nostettiin esille tarve selvittää luontoperustaisia hyvinvointipalveluja (Green Care) tarjoavien maaseutuyritysten lukumäärä. Tartuin toimeen, mutta hyvin pian minulle selvisi, että monille eri toimialoille sijoittuvien luontoa ja maatilaympäristöä hyödyntävien palvelujentarjoajien lukumäärän selville saaminen oli olettamaani hankalampaa. Kartoitukseen sain apua eri tahoilta, ELYistä ja HyvinVoi-hankkeen maakuntaverkostolta. Googlasin myös erilaisia sivustoja ja laadin lomakkeenkin, jolla yrittäjät voivat itse ilmoittautua.  

Olen järjestellyt yrityksiä maakunnittain. Pisimmät, usean kymmen yrittäjän listat, olen tähän mennessä kirjannut Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta, lyhimmät taas Lapista, Kainuusta, Etelä-Karjalasta, Kymenlaaksosta, Päijät-Hämeestä ja Etelä-Savosta. Työ jatkuu edelleen.

Hankaluuksista huolimatta yrityksiä on löytynyt paljon. Paljon erityisesti siinä mielessä, että Green Care -käsite esiteltiin Suomessa ensimmäisen kerran vasta vuonna 2008. Green Care oli saanut alkunsa Keski-Euroopassa maatilojen tavoitteesta monialaistaa tuotantoaan tarjoamalla hyvinvointipalveluja perinteisen maataloustuotannon rinnalla. Sosiaalisena innovaationa Green Caren toivottiin tarjoavan ratkaisuja myös suomalaisen maatalouden rakennemuutoksen tuomiin haasteisiin etsimällä uudenlaisia tapoja hyödyntää maaseudun luontaisia resursseja palvelujen tuotannossa.

Uudesta asiasta ei sinällään ollut kysymys. Suomessa moni teki "green care" -työtä aivan tietämättään. Luontoperustaiset toimintatavat kuten puutarhan ja kotieläinten hoito ja muut maatilan työt olivat olleet käytössä erityisesti vanhainkodeissa, vankiloissa ja mielisairaaloissa. Ratsastusterapia oli toiminnan tunnetuin ja organisoiduin muoto. 2000-luvun alussa käynnistyi Suomen Ratsastajainliitossa ja Kuopion yliopistossa vuoropuhelu sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkityksestä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistyössä.

Omakohtaisen ensikosketuksen "green careen" sain vuonna 2003 kun Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa suunnittelimme Maatiaiseläinten suojelusta yritystoimintaa ja yhteiskunnallista hyvinvointia -hanketta. Geneettisesti ja kulttuurisesti arvokkaiden kotimaisten kotieläinrotujen eläinmäärien vähenemistä pelättiin - eläimille piti ruuantuotannon lisäksi keksiä uutta käyttöä. Kolmannen osahankkeen nimeksi tulikin Maatiaiseläimet hoiva- ja kuntoutuskäytössä. Työ pääsi alkuun, ja minun tehtäväkseni tuli maatiaiseläimiä erilaisissa konteksteissa kasvattavien etsiminen ja haastatteleminen. Maatiaiseläimiä kasvattavia hoiva- ja kuntoutus -konseptiin sopivia kohteita oli esimerkiksi perhekoti, jossa lapset pääsivät tutustumaan maatilan töihin, hevoseen ja suomenlampaisiin samoin kuin Pelson ja Sukevan vankilatilat, joissa vangit hoitivat suomalaista alkuperäiskarjaa. Vaikka sopivia esimerkkejä löytyi vain muutamia, monet kasvattajat uskoivat, että tulevaisuudessa rotuja voidaan hyödyntää myös hoiva- ja terapiakäytössä.

Hankkeen myötä pääsin myös Farming for Health -seminaariin Hollantiin. Vuosi taisi olla 2004. Seminaari pidettiin Amsterdamin lähellä sijaitsevalla monimuotoisella maatilalla, jossa oli lypsykarjaa, juustola, kasvihuonetuotantoa ja eri tavalla vajaakuntoisia töissä. Siellä social farming, care farming tai green care oli jokapäivää toisin kuin Suomessa. Hollannissa maatiloja, jotka kohdensivat palvelujaan erityisesti mielenterveysasiakkaille, vanhuksille, päihderiippuvaisille, lapsille ja pitkäaikaistyöttömille, oli jo yli 400. Suomen tilannetta kuvailevaan artikkeliin löysimme ainoastaan muutamia esimerkkikohteita ratsastusterapiasta, sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta ja muusta eläinavusteisesta toiminnasta.

Viidessätoista vuodessa tilanne on muuttunut. Suomessa maaseudun kehittäjät, viranomaiset ja yrittäjät omaksuivat Green Care -käsitteen nopeasti. Sen avulla on ollut mahdollista jäsentää ja ymmärtää jo olemassa olevaa toimintaa sekä tuoda toiminta tietoisen keskustelun ja tavoitteellisen kehittämisen tasolle. Luontoa, yhteisöllisyyttä ja toiminnallisuutta sisältävästä lähes näkymättömästä puuhastelusta on tullut sosiaali- ja terveysviranomaistenkin hyväksymää ihmisen hyvinvointia ja elämänlaatua vahvistavaa vastuullista, tavoitteellista ja ammatillista toimintaa.

Kerään edelleen tietoja Green Care –toimijoiden lukumäärästä Suomessa. Oman yrityksesi voit ilmoittaa tällä  lomakkeella. Kiitän yhteistyöstä!