Maija Lipponen: Mistä metsä hyvinvointipalvelulle?

Maija Lipponen, tutkija, Luonnonvarakeskus

Blogin kirjoittaja Maija Lipponen työskentelee HyvinVoi-hankkeessa. Yhteystiedot maija.lipponen@luke.fi.

Mistä metsä hyvinvointipalvelulle?

Kysymykseen etsittiin vastauksia Metsänomistajien ja palveluyritysten yhteistyö -webinaarissa huhtikuulla. Joukko yrittäjiä ja asiantuntijoita kertoi näkemyksiään luontoympäristön käytölle ja käytöstä sopimiselle.

Ammattimainen toiminta puolin ja toisin kehittyy. Palveluyrittäjä järjestää palveluja ammattimaisesti, vastaavasti myös metsänomistajan toiminta voi olla varsin ammattimaista - sopimusmallit ja hinnoittelumallit ovat paikallaan ja helpottavat yhteistyötä.

Millainen metsä sopii hyvinvointipalvelun tuottamiseen?

Tutkija Jenni Simkin Lukesta on selvittänyt kenttäkokeella, millainen metsä elvyttää parhaiten. Tutkimuksessaan hän vei ihmisiä erilaisiin metsiin: nuoreen 40-vuotiaaseen talousmetsään, vanhempaan kaupunkimetsään, hakkuukypsään metsään maaseudulla sekä 100-vuotiaaseen käsittelemättömään metsään. Metsä elvytti sitä paremmin, mitä vähemmän siellä oli tehty metsätalouden toimenpiteitä.

Eerika Korhonen Oivallusvaara-yrityksestä avasi oman yrityksensä tarpeita metsäympäristölle, jossa he järjestävät terveys- ja hyvinvointipalveluita. Tärkeää on kohteen esteettisyys: hyvinvointipalveluihin sopii esimerkiksi vanhoja puita sisältävä, selkeä metsä, jossa on mahdollista kulkea rengasreitti. Vesielementti lisää alueen kiinnostavuutta. Erittäin oleellista on metsän saavutettavuus ja paikoitusmahdollisuudet: paikalle pitää usein päästä isonkin ryhmän kanssa, jopa bussilla. Kävelymatka varsinaiseen kohteeseen ei saa kulkea hakkuuaukeiden tai muiden vaikeakulkuisten maastojen läpi. Mikäli käymälää ei ole, sovitaan maanomistajan kanssa, miten äkilliset tarpeet hoidetaan. Tulistelumahdollisuus on usein ryhmien toiveena. Kohteen esteettömyys lisää sen käyttömahdollisuuksia - vaikka tätä ei toki aina edellytetäkään.

Sanna Oja Tila Kuiskeesta käyttää hevosavusteisissa palveluissaan teitä, pellonreunoja, metsiä ja muita luontoympäristöjä. Hän on ottanut yhteyttä suoraan kuntaan selvittääkseen maiden omistajat tai sopinut käytöstä suoraan kunnan kanssa. Metsänomistajien kanssa hän on pyrkinyt ratkaisukeskeiseen neuvotteluun, jossa molemmat osapuolet ymmärtävät toistensa tarpeet. Tällöin myös mahdolliset ristiriitatilanteet on helppo sopia.

Metsässä asiakkaiden kanssa liikkuessa tarvitaan yksityisyyttä. Sopimalla metsänomistajan kanssa, voidaan metsä rajata tiettyihin tilanteisiin vain hyvinvointipalvelukäyttöön. Tällöin samaan aikaan metsässä ei liiku esimerkiksi metsästäjiä. Näin taataan myös palvelun turvallisuus. Jokamiehen oikeuksia sopimuksella ei kuitenkaan voida rajata, joten satunnaisiin metsässä liikkujiin saatetaan törmätä.

Millainen sopimus?

Tärkeintä metsänkäytöstä sopimisessa on, että osapuolet ymmärtävät toistensa tarpeita ja näkemyksiä. Kun asioista keskustellaan ratkaisukeskeiseen sävyyn, on mahdollisiin ongelmakohtiinkin helppo puuttua. Yrittäjän on hyvä aina varautua maksamaan kohteen käytöstä maanomistajalle korvaus; usein käy niin, että korvaus on lopulta edullinen ja sopimus molempia osapuolia hyödyttävä.

Airi Matila Tapiosta suosittelee, että  luontokohteen käytöstä kannattaa tehdä kirjallinen sopimus. Kun yritys ja yksityinen metsänomistaja sopivat alueen käytöstä, kyseessä on yksityisoikeudellinen sopimus. Tapio on julkaissut oppaan, joka sisältää työkaluja sopimiseen ja ideoita tekemiseen metsäympäristössä. Sopimuksen tekoon käy myös esimerkiksi Metsäkeskuksen sopimusmalli. Maa- ja kotitalousnaiset ovat tuottaneet myös koosteen maankäytöstä sopimisesta yritystoiminnassa.

Virkistysarvokauppa on toimintamalli, jonka avulla voidaan yhdistää maanomistajan ja muiden alueen virkistysarvoista nauttivien tarpeet ja intressit. Virkistysarvokaupassa maanomistaja luopuu tietyistä oikeuksistaan käyttää omaisuuttaan, sitoutuu hoitamaan omistamaansa maa-aluetta niin, että sen virkistysarvot (esim. maisema-arvot) säilyvät sovitulla tasolla tai myöntää sovittuja virkistyskäyttöön liittyviä oikeuksia virkistysarvon ostajalle määräajaksi yhteisesti sovittua korvausta vastaan.

Metsähallitus tekee yritysten kanssa sopimuksia suojelualueiden ja metsätalousalueiden käytöstä. Niitä esitteli Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden Erkki Ollila.  Sopimusalueilla voi olla retkeilyä helpottavia rakenteita, jolloin ne sopivat mainiosti hyvinvointiyrittäjän asiakaskäyttöön. Korvausmaksut alueiden käytöstä ovat kohtuullisia.

Kuusamon luontohelmet tutuksi -hankkeessa on kartoitettu matkailuun sopivia, yksityisten omistamia metsäkohteita ja testattu sopimusmallia. Kokeiluja valottivat yhteisessä puheenvuorossaan Raili Hokajärvi ja Anne Poikosjärvi Metsäkeskuksesta sekä Lotta Sandvik Outdoor passion -yrityksestä.

Missä kohtaavat metsänomistaja ja -vuokraaja?

Jos ei sopivaa metsäistä toimintaympäristöä löydy lähipiiristä, asiaa voi lähteä tiedustelemaan paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä tai Metsäkeskuksesta. Aluemetsäasiantuntijat tuntevat sekä metsien resurssit että metsänomistajat. Yhdistyksiin kannattaa olla yhteydessä, jotta saa ainakin pohjatietoa toimintamahdollisuuksista eri alueilla.

Metsäkeskuksen avoimen metsätiedon, erilaisten kartta- ja paikkatietopalvelujen avulla voi yrittäjä itsekin miettiä sopivia kohteita. Metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelua ollaan uudistamassa - voisiko siellä jatkossa yrittäjä ja metsänomistaja kohdata? 

Yksittäisiä omistajatietoja voi kysyä Maanmittauslaitokselta. WWF:n rekisteröimät yksityiset perintömetsät löytyvät kartalta. Laidunmaiden vuokraukseen on kehitetty laidunpankki.fi.