Maija Lipponen: Eläimen hyvinvointi ja kouluttaminen eläinavusteisissa palveluissa

Maija Lipponen, tutkija, Luonnonvarakeskus

Blogin kirjoittaja Maija Lipponen työskentelee HyvinVoi-hankkeessa. Yhteystiedot maija.lipponen@luke.fi.

Maija Lipposen kirjoitus perustuu HyvinVoi-koordinaatiohankkeen ja Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistyksen järjestämään koulutukseen SPHT-työtä tekevän hevosen hyvinvointiin ja kouluttamiseen liittyen. Kouluttaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja, kasvatustieteiden kandidaatti ja eläintenkouluttaja.

Eläinten oppimista on tutkittu 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Eläinten käyttäytymistiede juontaa juurensa 1930-luvulle. Viimeisen 5-10 vuoden aikana tärkeiksi tutkimusaiheiksi ovat nousseet muun muassa eläinaivojen tutkimus, eläinten tunteiden ja kivun tutkimus, lajinmukaisten käyttäytymistarpeiden merkitys, sekä eläimen kokemuksen ja käytöksen motivaatiotutkimus. Näiden pohjalta on syntynyt nykykäsitys eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista. (https://annakilpelainen.com/lahteita/)

Suomessa hyvinvoinnin keskeiset määritelmät ja määräykset tulevat laista. Eläinsuojelulaki ja eläinsuojeluasetus säätelevät eläintenpitoa ja niiden käsittelyä. Eläinsuojelulaki on juuri muuttumassa: laki eläinten hyvinvoinnista on lakiehdotuksena. Uuden lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta.  Lain tarkoituksena on myös lisätä eläinten kunnioitusta ja hyvää kohtelua.  Hallitusohjelman 2019 mukaan tunnustetaan eläinten itseisarvo ja taataan oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Kuva: Maija Lipponen/Luke

Eläimen hyvinvointi tarkoittaa eläimen kokemusta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Kokemus hyvinvoinnista voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käyttäytymishäiriöitä tai terveyshaittoja, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. (MMM, Seura ja harraste-eläinten hyvinvoinnin määritelmä)

Eläinten hyvinvoinnille ei ole yhtä yksiselitteistä mittaria, joka kertoisi, että eläin voi hyvin. Käyttäytyminen on keskeisessä osassa eläinten hyvinvointitutkimuksissa, sillä eläin pyrkii useimmiten ensin sopeutumaan ympäristöönsä käyttäytymisen avulla. Käyttäytyminen muuttuu, kun eläimen elämään kohdistuu ulkoisia tai sisäisiä paineita. Siten käyttäytyminen on herkkä hyvinvoinnin mittari. (Eläinten hyvinvointikeskus, Helsingin Yliopisto)

Eläinten hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitetty mittaristoja. Esimerkiksi Wageningen yliopistossa kehitetty mittaristo arvioi hevosen hyvinvointia muun muassa sen lihavuuskunnon, karvapeitteen, hampaiden, ulkoisten vammojen, käyttäytymisen ja talliolosuhteiden perusteella. Samantyyppinen mittaristo hevosille on kehitetty myös Animal Welfare Indicators -projektissa.

Kuva: Kimmo Rauatmaa

Millainen on unelmien työparihevonen asiakastyössä?  Seuraavat ominaisuudet olivat ohjaajien mielestä useimmiten toivottuja sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa mukana olevalta hevoselta: rauhallinen, utelias, terve, kiltti, peloton, turvallinen ja tuttu. Rauhallisuudesta on tärkeä erottaa, milloin hevonen on rento ja rauhallinen, milloin taas passiivinen ja ulospäin rauhallisen oloinen. Näiden kahden tilanteen ero on merkittävä hevosen hyvinvoinnin kannalta: oikeasti rento hevonen on stressittömässä tilassa kun taas rauhallisen näköiseksi jähmettynyt hevonen voi kärsiä hyvinkin suuresta pelon tai kivun aiheuttamasta stressistä. Jokaisen hevosen kanssa työskentelevän tulee erottaa nämä ilmenevät käytökset toisistaan! Terveen hevosen tunnusmerkit ovat pitkälti samoja kuin rennon ja rauhallisen hevosen: kontaktia ottava, utelias, syö rauhallisesti, liikkuu vaivattomasti pää melko alhaalla.

Kuva: Millainen on unelmien työparihevonen?  Kuvaan kirjatut ominaisuudet olivat ohjaajien mielestä useimmiten toivottuja sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa mukana olevalta hevoselta.

Eläimen olennaiset käyttäytymistarpeet koskevat kaikkea käyttäytymistä, joka on välttämätöntä yksilön normaalille kehittymiselle ja fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Se on geeneissä periytyvää käyttäytymistä, joka muuttuu evoluutiossa hyvin hitaasti. Käyttäytyminen itsessään voi olla tärkeää eläimen hyvinvoinnille - ei pelkästään käytöksellä saavutettu tulos. Käyttäytymistarpeiden toteuttaminen saa aivoissa erittymään mielihyvää tuottavia hormoneja. Käyttäytymiselle on sisäsyntyinen motivaatio. Mitä paremmin eläin pääsee toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan, sen matalampi sen stressitaso on, ja sitä helpompi sitä on käsitellä ja kouluttaa. Kun eläimen stressitaso on alhainen se yrittää suunnata ihmisen kannalta hankalia käyttäytymistarpeitaan ihmiseen vähemmän.

Eläimillä ei ole luontaisesti taitoja toimia ihmisen kanssa, vaan kaikki tarvittavat taidot on opetettava. Myös eläinten väliset taidot on harjoiteltava. Esimerkiksi SPHT-työssä toimivalle hevoselle tulee kouluttaa monia erilaisia taitoja; suuren eläimen ollessa kyseessä tärkeimpiä niistä ihmisen tilan kunnioittaminen ja väistäminen pyynnöstä. Myös kontaktin ottaminen, paikallaan oleminen ja odottaminen, talutettuna kulkeminen ja keskittyminen ovat tärkeitä asiakastyössä käytettävän hevosen osata. Nämä kaikki - ja monet muut kuten varusteisiin, hoitotoimenpiteisiin tottuminen ja erilaisiin ärsykkeisiin siedättyminen - ovat koulutettavia taitoja.

Kuva: Asiakastyötä tekevän hevosen tärkeitä taitoja.

Eläin oppii koko ajan ja kaikki sen käsittelijät ovat kouluttajia. Moni eläinavusteista työtä tekevä ammattilainen pitää eläimen kouluttamiseen liittyviä taitoja yhtenä toiminnan sisältönä, jota he opettavat asiakkailleen ja pääsevät sitä kautta työstämään asiakkaan omia asioita. Esimerkiksi eläimen tunnetilan tarkkailua käytetään yhtenä työkaluna esimerkiksi omien tunteiden havainnointiin ja sanoittamiseen. Eläimen koulutustilanteissa - vaikka uuden taidon tai tempun opettamisessa - eläimen tunteiden tarkkailu korostuu erityisesti, sillä eläin oppii parhaiten rennossa tunnetilassa ja yhdistää helposti opitun tunnetilan opittuun asiaan myöhemminkin.

Kuva: Jari Lindeman/Luke

Oppimista tapahtuu eläimellä heti ensimmäisestä kokemuksesta alkaen. Ihminen huomaa oppimisen yleensä noin 5-6 toiston kohdalla. Tallentuminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii noin 20 toistoa. Poikkeuksen tekevät voimakkaat tunteet - positiviiset ja negatiiviset - jotka vahvistavat oppimista jopa kerrasta. Pelkoehdollistumista ei saa aivoista pois, vaikkakin sitä voi uudelleen kouluttamalla vähentää. Eläin muistaa asioita hyvin pitkän ajan takaa. Kaikenikäiset eläimet oppivat.

Kaikki nisäkkäät tuntevat samoja perustunteita, ihminen mukaan lukien. Ehkä tärkein tekijä asiakastyötä tekevän eläimen hyvinvointia ajatellen on huolehtia sen pitkäkestoisesta mielialasta. Siihen vaikuttavat eläimen päivittäin kokemat asiat ja niihin liittyvä tunnetila: aiemmat kokemukset, koulutustavat, pitkäkestoiset kivut sekä toistuvat tai opitut pelot. Jos eläimellä on toistuvasti paljon positiivisia kokemuksia, satunnaiset negatiiviset eivät vaikuta suuresti mielialaan. Negatiivisia kokemuksia omaavan eläin voi olla jatkuvasti huolestunut, jännittynyt ja masentunut: sen ennakko-odotukset ovat negatiivisia, käytös varovaista tai puolustautuvaa. Myönteisiä tunnekokemuksia mahdollistamalla lisätään eläimen hyvinvointia. Elinympäristössä käyttäytymistarpeiden toteuttamisen mahdollistaminen tuottaa mielihyvähormoneja ja lisää hyvinvointia. Työssä sitä lisäävät myönteiset tunne-ehdollistumiset, myönteinen suhde ihmiseen ja yksilölle sopivat työtehtävät, koulutuksessa palkitseva, motivoiva kouluttaminen myönteisten tunnekokemusten kautta.