Eläinavusteinen kuntoutus

Sosiaalisessa ja psyykkisessä kuntoutuksessa 

Eläinavusteisessa terapiassa olennaista on mahdollisuus käytännön harjoitustilanteisiin. Nämä kohtaamistilanteet ovat samankaltaisia ihmisten kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen kanssa, mutta osin myös erilaisia. Konkreettisten harjoitustilanteiden kautta on mahdollista kokeilla erilaisia vuorovaikutuksen malleja, ja nähdä niiden aikaansaamat vaikutukset eläimen käyttäytymisessä. 

Eläimen kommunikaatio tapahtuu kehonkielen kautta, ja on siten suoraa ja aitoa. Eläin ei myöskään luokittele ja arvostele ihmisiä esim. sosiaalisen aseman tai ulkonäön perusteella, vaan reagoi ensisijaisesti kohtaamansa ihmisen senhetkiseen tunnetilaan ja aikomuksiin. Vuorovaikutus on niinikään kokonaisvaltaista. Siihen liittyvät osittain myös alitajunnan tasolla vaikuttavat moninaiset aistituntemukset.  Ihmissuhteisiin saattaa liittyä myös monia jännitteitä, joita eläimen kohtaamisessa on harvemmin mukana. Esimerkiksi hellyyden ilmaisemiseen ja läheisyyden kokemiseen on eläimen seurassa runsaasti mahdollisuuksia. 

Sosiaalipedagogista hevostoimintaa käytetään lähinnä sosiaalisen kuntoutukseen tarpeisiin, tärkeimpänä käyttäjäryhmänä ovat olleet tuen tarpeessa olevat lapset ja nuoret. Vaikkapa keskittymiskyvyn häiriöitä omaavalle lapselle voidaan tarjota  turvallinen pienympäristö, joka soveltuu toiminnanohjauksen taitojen harjoitteluun. 

Vahvinta tutkimusnäyttöä eläinavusteisen terapian toimivuudesta on on tähän mennessä saatu autismin, käyttäytymishäiriöiden ja psyykkisten ongelmien parissa.

Tutkimuksen tuottamiin tuloksiin liittyy kuitenkin edelleen myös hajontaa, mikä kertoo menetelmällisen kehittämisen olevan edelleen tarpeellista.  Esimerkiksi amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin hevosavusteisen terapian vaikutuksia tunne-elämässään oireilevien, 10-13-vuotiaiden, nuorten kuntoutuksessa. Tutkimuksessa ei onnistuttu saamaan esille määrällistä näyttöä, mitä haettiin muun muassa itsetunnon, empatia- ja kontrollikyvyn sekä yksinäisyydentunteen muutoksista. Näin siitäkin huolimatta, että yksilötason laadullisessa seurannassa havaittiin selkeitä positiivisia muutoksia.  

Tuloksiin vaikutti moni osatekijä. Yhdeksänviikkoinen kuntoutusohjelma todettiin ensinnäkin liian lyhyeksi ottaen huomioon nuorilla esiintyvien ongelmien haastavuuden ja pitkäaikaisuuden.   Osalla nuorista tuloksia heikensi samanaikaisesti esiintyneet kotielämän ongelmat. Myös seurannan järjestämiseen liittyy omat haasteensa. Moni erityiskoulua käyvistä nuorista oli jo ennestään turhautunut toistuviin kyselyihin ja koki käytetyt kysymyslomakkeet liian pitkinä ja vaikeina.  

• Ewing, C.A. ym. 2007. Equine-Facilitated Learning for Youths with Severe Emotional Disorders: A Quantitative and Qualitative Study. Child and Youth Care Forum 36(1):59–72.