Tilaa uutiskirjeemme ›

Luonnon terveyttä edistävät vaikutukset

Etusivu » Green Care » Vaikuttavuus » Luonnon terveyttä edistavät vaikutukset

Luonnon merkitys hyvinvoinnille 

Luontoelementit kytkeytyvät ihmisen kokemusmaailman muihin vaikutustekijöihin niin tiiviisti ja kokonaisvaltaisesti, että niiden merkitystä hyvinvoinnin kannalta on ollut vaikea erillisenä tunnistaa. Jatkuvan kaupungistumisen myötä on kuitenkin syntynyt elinympäristöjä, joissa luonnonelementtien määrä on vähäinen.

 

Vertailevan väestötutkimuksen keinoin on voitu tunnistaa eroja, jotka liittyvät erityisesti viherympäristöjen osuuteen elinympäristössä.

Britanniassa seurattiin 18 vuoden ajan ihmisiä, jotka olivat muuttaneet vehreiden luonnonalueiden ja kaupunkimaisten alueiden välillä. Vihreällä alueella asuvat olivat tyytyväisempiä ja toivat esiin vähemmän masennukseen liittyviä oireita kuin rakennetussa ympäristössä asuvat.  

 

Toisessa tutkimuksessa seurattiin kolme vuotta kaupungissa asuneiden ihmisten ryhmää, jotka muuttivat luonnonläheiselle asuinalueelle. Muuton jälkeen heidän mielenterveytensä parani, ja pysyi paremmalla tasolla kolmen seurantavuoden ajan.  

 

Hollantilaisessa tutkimuksessa todettiin viheralueiden lähellä asuvien ihmisten terveydentila paremmaksi kuin niiden tiukempaan rakennetuilla alueilla. Yhteys oli voimakkainta ikäihmisten, kotiäitien sekä alhaisemman tulotason ja sosioekonomisen ryhmän omaavien ihmisten keskuudessa.  Näiden ihmisten voidaan ajatella olevan muita riippuvampia lähiympäristön tarjoamista virkistymisestä ja palautumisen mahdollisuuksista. 

 

Suomalaisissa tutkimuksissa on todettu luonnon elvyttävien vaikutusten esilletulo, kun lähiviheralueita käytetään säännöllisesti yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla käydään kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa. Kaupunkien ulkopuoliset luontoalueet vaikuttavat mielialaan tehokkaammin kuin kaupungeissa sijaitsevat viheralueet. Mitä suurempi osuus vapaa-ajasta käytetään luonnossa ulkoiluun, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan ja sitä vahvempaa on ollut ihmisten emotionaalinen hyvinvointi.

Palautuminen

Luonnonympäristöjen rauhoittavista vaikutuksista on saatu laajalti tutkimusnäyttöä.  Tutkimuksissa on todettu, että luonnossa oleskelu rauhoittaa sydämen sykettä ja laskee verenpainetta. Lisäksi aivojen sähkökäyrissä ja verisuoniston toiminnassa on havaittu suotuisia vaikutuksia. Parhaillaan tutkitaan luontoympäristön aiheuttamia muutoksia stressihormonien ja puolustussolujen tasolla.  

 

Oheisessa tutkimuksessa verrattiin erilaisten ympäristöjen palauttavaa vaikutusta. Luonnonympäristössä elimistön valmiustila laski kuormitusta edeltäneelle tasolla muutamassa minuutissa. Katuympäristössä tai jalankulkuväylillä liikkuneiden henkilöiden verenpaine pysyi kokeen ajan korkeammalla tasolla.     

 

 

  • Palautuminen kuormitusta aiheuttaneesta tilanteesta. Ulrich, R.S., R.F. Simons, B.D. Losito, E. Fiorito, M.A. Miles, and M. Zelson. 1991. Stress Recovery During Exposure to Natural and Urban Environments. Journal of Environmental Psychology 11, 3:201-230.

Hollantilaisessa tutkimuksessa seurattiin luonnonympäristön vaikutuksia mittaamalla parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Koehenkilöt saivat katsoa sekä tiiviisti rakennetun kaupunkiympäristön sekä väljemmin rakennettujen viheralueiden kuvia (Kuva). Viherympäristön rauhoittavat vaikutukset todentuivat myös hermoston aktiivisuutta mitattaessa. 

 

  • Esimerkkejä testatuista kuvista. van der Berg ym. 2015. Autonomic Nervous System ... Int. J. Environ. Res. Public Health 12(12): 15860-15874.

Parhaiten ihminen elpyy luonnossa sijaitsevissa mielipaikoissaan. Tampereen yliopiston Psykologian laitoksen tutkimuksessa todettiin elpymiskokemusten olleen voimakkaimpia niissä mielipaikoissa, jotka sijaitsivat rannoilla, virkistysalueilla tai kaupunkimetsissä. Rakennetun kaupunkiympäristössä ja puistoissa sijaitsevissa mielipaikoissa kokemukset olivat lievempiä.

 

Alustavaa tutkimusnäyttöä on myös luonnossa oleskelun ennaltaehkäisevistä vaikutuksista, jotka auttavat kestämään paremmin jatkossa kohdattavia tilanteita, jotka aiheuttavat stressiä.  

  • Korpela, K.M., ym. 2008. Determinants of restorative experiences in everyday favorite places. Health Place. 14(4):636-52. 
  • Morita, E., S. Fukuda, J. Nagano, et al. 2007. Psychological Effects of Forest Environments on Healthy Adults: Shinrin-Yoku (Forest-Air Bathing, Walking) As a Possible Method of Stress Reduction. Public Health 121, 1:54-63.
  • Roe, J.J., C.W. Thompson, P.A. Aspinall, M.J. Brewer, E.I. Duff, D. Miller, R. Mitchell, and A. Clow. 2013. Green Space and Stress: Evidence From Cortisol Measures in Deprived Urban Communities. International Journal of Environmental Research and Public Health 10, 9:4086-4103.
  • Ulrich, R.S., R.F. Simons, B.D. Losito, E. Fiorito, M.A. Miles, and M. Zelson. 1991. Stress Recovery During Exposure to Natural and Urban Environments. Journal of Environmental Psychology 11, 3:201-230.

Stressinhallinta

Nykypäivän elinympäristöihin ja elämäntapoihin liittyy runsaasti kuormitustekijöitä, jotka ovat omiaan nostamaan kehon valmiustilaa ja suorituskykyä. Terveydelle haitalleksi stressioireet muuttuvat, mikäli suorittamisen jälkeiseen lepoon ja voimavarojen palautumiseen ei jää riittävästi aikaa. Pitkäaikaisen stressin tiedetään liittyvän sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen esiintymiseen. Myös psyykkisen terveyden ongelmat ovat yleisiä pitkittyneen stressin seurauksia. 

 

WHO:n arvion mukaan fyysisen ja henkisen kuormituksen aiheuttama stressi yhdessä liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden kanssa ovat kaksi keskeisintä ennenaikaiseen kuolemiin johtavaa tekijää länsimaissa.

 

Luonnonympäristöt tarjoavat vastalääkettä jatkuvalle suorittamiselle. Tälläisissä hitaan ajan ympäristöissä keho ja mieli voivat palautua arjen kuormituksesta. Luonnossakin kohdataan haasteellisuutta, mutta kehon valmiustila ei jää pysyvästi korkealle tasolle. Autonomisen hermoston tasapaino palautuu.  

  • Autonomisen hermoston toiminta tapahtuu sympaattisen ja parasympaattisen hermoston aktivoitumisen kautta. Lähde: Siira & Palomäki 2016. 
  • Mitchell, R., Popham, F. 2008. Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study. The Lancet 372:1655–1660
  • Pasanen, T., Tyrväinen, L., Korpela, K. 2014. The relationship between perceived health and physical activity indoors, outdoors in built environments, and outdoors in nature. Applied Psychology: Health and Well-Being 6(3): 324-346.
  • Takano T, Nakamura K, Watanabe M.. Urban residential environments and senior citizens’ longevity in megacity areas: the importance of walkable green spaces. J Epidemiol Commun Health 2002;56:913–18.  
  • de Vries S, Verheij RA, Groenewegen PP, et al. 2003. Natural environments—healthy environments? An exploratory analysis of the relationship between greenspace and health. Environ Plann A 2003;35:1717–31.  
  • Maas J, Verheij RA, de Vries S, et al. . Morbidity is related to a green living environment. J Epidemiol Commun Health 2009;63:967–73.
  • Siira, J., Palomäki, K. 2016. Kehon viisaat viestit. Kirjapaja.

 

 

yhteistyössä mukana: