Uutiset

Tutkielma kuntouttavan maatilatoiminnan vaikuttavuudesta

Aila Moilasen kandidaatin tutkielmassa etsitään vastauksia Green Care -toimintaan kuuluvan kuntouttavan maatilatoiminnan (engl. care farming, social farming) vaikuttavuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on samalla selvittää, miten kuntouttava maatilatoiminta soveltuu sosiaalisen kuntoutuksen menetelmäksi. Alla Ailan ajatuksia tutkielmaan liittyen:

Aila Moilanen 13.2.2020

Kiinnostuin tuosta aiheesta, koska Green Care on noussut opiskelujen ja töidenkin yhteydessä usein esille, enkä aiemmin tiennyt Green Caresta paljon mitään. Olin kuitenkin pohtinut sitä, että monet pitkäaikaistyöttömät ja suuntaansa etsivät nuoret voisivat hyötyä maatilalla työskentelystä, luonnosta ja eläimistä. Siitä oli itsellä joidenkin nuorten osalta ihan hyviä kokemuksia oman maatila- ja kotieläinpihatoiminnan myötä. Siitä alkoi tiedon etsiminen toiminnasta, että miten sitä voisi toteuttaa ja miten sitä muualla päin Suomessa ehkä on jo toteutettu. Toimintaa Green Caren nettisivujen mukaan näytti olevan aika paljon, mutta maataloustuotantoon pohjautuvilla maatiloilla toteutettavaa toimintaa ei vielä kovin paljon ollut. 

Kun tuli sitten sosiaalityön kandidaatin tutkielman aiheen valinta pohdittavaksi, niin tämän aiheen tutkiminen oli heti mielessä. Siinä vaiheessa ilmeni, että juuri maatiloilla tapahtuvan Green Care -toiminnan vaikuttavuuden tutkimusta kaivattaisiin, ennen kuin toimintaa voidaan tarjota sotepalveluille. Päätin sitten tehdä siihen liittyvistä tutkimuksista kirjallisuuskatsauksen. Koska kyse oli sosiaalityön tutkimuksesta, niin samalla päädyin tutkimaan toiminnan soveltuvuutta  sosiaalisen kuntoutuksen  menetelmäksi. Kuitenkaan en löytänyt suomalaista yliopistotasoista tutkimusta, niin täytyi alkaa tutustumaan, miten muualla päin maailmaa kuntouttavaa maatilatoimintaa (care farming tai social farming) on toteutettu ja tutkittu. Ilmenikin, että Keski-Euroopassa ja Norjassa on maatiloilla toteutettava toiminta tiedostettu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan palvelujärjestelmässä  paljon paremmin kuin Suomessa. Yhdistyneissä kuningaskunnissa oli käytössä sosiaaliset reseptit, joilla toimintaan saattoi saada lähetteen lääkäriltä. Aiheesta löytyi englanninkielisiä tutkimuksia, joista saattoi saada käsitystä toiminnan vaikuttavuudesta.

Kuntouttavan maatilatoiminnan vaikuttavuus osoittautui ennakkoajatuksiani positiivisemmaksi. Negatiivisia asioita toiminnasta asiakkaille oli vähän mainittu noissa tutkimusartikkeleissa. Asiakkaat olivat mielenterveyskuntoutujia, pitkäaikaistyöttömiä, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria, riippuvuuksista toipuvia ja lievästi kehitysvammaisia. Maanviljelijällä ja hänen perheellään oli merkittävä rooli toimintakyvyn, itsetunnon ja työntekijän identiteetin vahvistajana. Myös eläimet ja luonto- ja maatilaympäristö toimivat kuntouttavina elementteinä. Toimintaa pidettiin yleensä yhteiskuntaan paremmin integroivana mitä toimintakeskus- ja työpajatoimintoja, sillä toiminta oli osa kyläyhteisöjen normaalia maatilayritystoimintaa. Muutenkin normaalius kuntouttavana tekijänä korostui, koska potilaana ja asiakkaana oleminen sai jäädä taka-alalle työntekijäidentiteetin ja kollegana olemisen tunteen vahvistuessa.  

Uskoisin, että myös Suomessa kuntouttavaa maatilatoimintaa voitaisiin kehittää osana sosiaali- ja terveyspalveluita, koska toiminta näyttää vaikutuksiltaan samansuuntaiselta, mitä esimerkiksi sosiaaliselle kuntoutukselle on asetettu tavoitteita. Tarvittaisiin edelleen lisää tutkimusta suomalaisilta tiloilta, että nähtäisiin mitä erityispiirteitä niillä on.  Kuntouttava maatilatoiminta voisi osaltaan olla maatilojen toimintaa ja kylienkin elinvoimaisuutta lisäävä tekijä.

Tutkielma löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://www.gcfinland.fi/aineistot/julkaisut/materiaalit/moilanen--aila--kuntouttavan-maatilatoiminnan-vaikuttavuus-ja-yhtymakohdat-sosiaalisen-kuntoutuksen-tavoitteisiin---systemaattinen-kirjallisuuskatsaus/

_{Oletko kiinnostunut oman lopputyösi nostosta uutisvirtaamme? Ota yhteyttä: maarit.aho@gcfinland.fi}