Uutiset

Miten houkutella miehet terveellisten elämäntapojen äärelle?

25.01.2017

Kymenlaaksossa toteutetussa tutkimus- ja kehittämishankkeessa selvitettiin kymenlaaksolaisten miesten liikunta-aktiivisuutta, tupakointia ja alkoholinkäyttöä. Samalla testattiin neljää yhteisöllistä menetelmää terveellisten elämäntapojen vahvistamiseen. 

Ensimmäisessä selvitettiin alueellisia eroja terveyskäyttäytymisessä. Tulokset osoittivat, että asuinalueen sosioekonominen tausta heijastuu myös terveyskäyttäytymiseen. Yleisesti alkoholin riskikäyttäminen, tupakointi ja liikkumattomuus olivat yleisintä pienituloisten vuokra-asujien alueilla. Myös terveydentila koettiin huonoksi näillä alueilla.

 

Sosioekologinen terveyden edistämisen malli oli hankkeen lähtökohtana. Sosioekologisessa mallissa, toisin kuin esimerkiksi lääketieteellisessä mallissa, yksilön terveys on riippuvainen erilaisista toimijoista.  Terveyden edistämisen ammattilaisen tulisi kyetä tukemaan yhteisön ja yhteiskunnan eri tasoilla terveyttä. Keskeisenä tavoitteena on yksilöiden ja yhteisöjen omien resurssien tukeminen.

 

Neljä yhteisöllistä interventiota toteutti hankkeen työelämäkumppanit Sotek ja Kakspy ry. Nämä olivat ruokaryhmä, musiikkiryhmä, työyhteisön liikuntakaverit ja luontoryhmä.

 

Kuva. Liikuntakavereiden ryhmä rakentui työyhteisön pohjalta. 

 

 

Yksi suurimpia onnistumisia oli, että miesten aktiivisuus koko prosessin ajan oli hyvä. Ryhmätapaamisista ei poissaoloja juurikaan ollut. Tiivis työskentely, erityisesti tehokas alku, ensimmäisellä viikolla kolme tapaamista, nähtiin tehokkaana. Asioihin pääsi käsiksi eivätkä työstettävät asiat päässeet unoh­tumaan.

 

Miehet pitivät muutoksen parhaimpa­na apuna kavereitaan, ”vertaisvetureita”, jotka kertoivat omasta kokemuk­sestaan elämäntapamuutoksen tuomista hyödyistä. Terveydestä, terveyskäyttäytymisestä, mm. alkoholin käytöstä, sairauksista, niihin meneillään olevista hoidoista miesten joukossa keskusteltiin omaehtoisesti myönteisessä sävyssä ilman, että interventiossa annettiin terveyteen liittyvää tietoa. Omasta terveydestä huolehtiminen sosiaalisena normina vahvistui ryhmässä.

 

Asiantuntijatiedon antamisen minimointi koettiin hyvänä valintana. Kaikissa ryhmissä osallistujilla oli riittävästi tie­toa terveyden edistämisestä ja kaikki osallistujat tunnistivat itse omat kehittämistarpeensa. Ohjaajat vetäytyivät taka-alalle aina kuin se oli mahdollista, mutta rohkaisivat ja kannustivat osallistujia. Osallistujien keskinäiselle vuorovaikutukselle annettiin tilaa.

 

Hankkeen johtopäätöksenä suositellaan yhteisöllisten menetelmien kehittämistä, jotta osallistujille tarjoutuu matala kynnys liittyä esim pienyhteisöön ja lyhytaikainenkin osallistuminen on mahdollista. Osallistujat voivat toteuttaa omaa potentiaaliaan näissä pienyhteisöissä.

 

Tiedon antamisen sijasta elintapamuutoksen ohjaamisessa ammatti­laisten koulutus tulee kohdistua asiakaslähtöisiin toimintatapoihin ja ryhmien ohjaamiseen. Elintapojen muuttamisessa suunnitelmat on luotava yhteisölähtöises­ti, suosittava niissä toimijuutta ja positiivista mielialaa lisääviä mene­telmiä.

 

Erimuotoisia viestintämenetelmiä käyttävä tiedottaminen luontokohteista ja -reiteistä alueellisesti ja paikallisesti on tärkeää, jot­ta väestö löytää luonnon tarjoamat mahdollisuudet terveyden edistä­miseen. Olemassa olevat resurssit tulisi ottaa käyttöön. Kuntien kiinteistöissä olevat keittiöt tulisi listata ja tiedottaa niistä esimerkiksi järjestöille ja yhteisöille.

 

Kauronen M. (Ed)., (2016). Miesten terveyskäyttäytyminen Kymenlaaksossa. , In: Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Nro 78, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-952-306-166-8

Takaisin uutisiin