Uutiset

Hoivamaatila lääkitsee työllä ja ulkoilulla

Klapin teossa  mieli saa levätä. Isokummun  lammastila edustaa uudenlaista ajattelua: tuotantotilalla autetaan ihmisiä uuteen alkuun.

Tuulikki Viilo
Sievi

Vanhempi lammaspaimen Eero Airas tarttuu mielipuuhaansa eli lampaiden ruokintaan. Hän on työskennellyt maatilalla kohta kolme vuotta. Sitä ennen takana on elämä hoitokodeissa.

Kehitysvammaisilla on lakisääteinen oikeus osallistua päivätoimintaan. Airaksen kohdalla päivätoiminta tarkoitti aiemmin esimerkiksi askartelua.

”Mää-ää!” Kainuunharmakset ja suomenlampaat päkättävät Eeron ja kottikärryt nähdessään. Mies, jota on aina autettu, on nyt avuksi. Samalla matkalla painoa on pudonnut lähes 30 kiloa. Askel on keventynyt ja hymy leventynyt.

Tilalla kuntoudutaan,  muttei terapoida.  ”Asiakkaan ei tarvitse  puhua omista asioistaan  yhtään mitään, ellei halua.
Jos haluaa, niin toki  kuuntelemme”, kertoo  Satu Kumpulainen.  Lampaita ruokkimassa  Eero Airas. 

Isokummun lammastila on suoramyyntiä harjoittava luomulammastila. Viime vuosina siitä on tullut jotakin enemmän: tilalla tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa aikuisille.

Asiakkaat ovat kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia. Työmiehinä, tai tarkemmin ottaen asiakkaina, on nyt viisi aikuista.

Työt ovat tavallisia lammastilan töitä: lampaiden ruokintaa, karsinoiden siivoamista, paikkojen kunnostusta.

Merkityksellinen työ saa merkityksellisen olon, summaa tilan perustaja Satu Kumpulainen.

”On keli mikä tahansa niin jonkin verran ainakin ollaan ulkona. Fyysinen kunto on monella huono ja vähäinenkin liikunta on edistystä.”

Isäntä Pasi Kumpulainen hakee työmiehet aamulla. Kaamosaikanakaan töihin lähtö ei Airakselle tuota vaikeuksia. ”En nuku pommiin. Kuudelta herään ja sitten odotan kyytiä.”

Kumpulaisten talon keittiössä juodaan aamukahvit. Samaan pöytään istuvat usein perheen lapset.

Hoivamaatilan emäntä Satu Kumpulainen uskoo, että työtoiminta tuo ennen pitkää säästöjä keventyneiden
tukitoimien muodossa.

Hoivamaatilan perustaminen on vaatinut sinnikkyyttä ja aluehallintoviranomaisen taivuttelua.

”Tein pitkään pohjatyötä ja olin mukana Green Care -hankkeissa.”

Investointina hän on palkannut tilalle ylimääräistä henkilökuntaa. Tytär Saana on töissä tilalla oppisopimuskoulutuksella.

”Eihän täällä maalla mitään töitä ole, ne pitää itse keksiä”, Kumpulainen sanoo.

Leipäpuu maatilalla on koulinut paperitöihin.

”Kun kuuntelen kokouksissa puheita siitä, kuinka vaikeaa on esimerkiksi tehdä Valviran omavalvontasuunnitelma, nauran sisäisesti: kokeilkaapa olla yhden ohjelmakauden verran maanviljelijä!”

Pontimena toiminnan aloittamiseen oli oma sairastuminen toistakymmentä vuotta sitten: masentuneena Kumpulainen huomasi eläinten ja luonnon vaikuttavuuden.

Lampaat ovat mukavia, työmiehet myöntävät. Parasta on kuitenkin klapin teko: mieli lepää, polttopuuta tulee. Illalla väsymys on hyvää väsymystä.

Hiljattain Kumpulainen voitti Green care -hoivamaatilastaan InnoElma-palkinnon. Palkintorahoilla ostettiin kaikille tuliterät työhaalarit.

Asiakkaiden omaisilta saatu palaute on ollut myönteistä. ”Paljon tuli esille se, että oma-aloitteisuus on lisääntynyt ja fyysinen kunto parantunut.”



Vaikka tarkoitus on kuntoutua, tilalla ei terapoida ketään, Kumpulainen teroittaa. Hän ei itsekään tiedä asiakkaidensa virallisia diagnooseja.

Asiakkaiden tilanteiden läpikäynnissä tukee psykiatrian ylilääkäri.

Tila on hyväksytty Valviran rekisteriin. Täällä tuotetaan yksityistä sosiaalipalvelua. Sen ansiosta hoivamaatilan palveluista ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa.

Palvelun ostaja on Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri.

Omassa sairaanhoitopiirissä Pohjois-Pohjanmaalla kiinnostuneita asiakkaita Kumpulaisen mukaan olisi, mutta maksusitoumuksia ei tipu.

Ratkaisu ongelmaan voi olla sote-uudistus. Uudistuksen tavoitteena on lisätä asiakkaan valinnanmahdollisuuksia. Sen ansiosta aiempaa useampi voisi halutessaan käyttää hoivamaatilan palveluja.



Kumpulaisen mielessä kangastelee tulevaisuus, jossa tilalla olisi palveluita lapsille ja nuorille.

”Mielenterveyskuntoutujat ja syrjäytymisuhan alla olevat nuoret eivät lopu, siitä yhteiskunta pitää huolen. Joka paikkakunnalta varmasti löytyy ryhmä, joka tarvitsee apua.”

Ensi kesänä on tarkoitus pystyttää kasvihuone ja laajentaa tarjontaa puutarhatöihin. Kasvihuoneprojekti tulee olemaan osa Pohjois-Pohjanmaalla toteutettavaa Maasta Markkinoille -hanketta.

Työpäivän päätteeksi Airas kertoo, miten päivä meni. Paperista ympyröidään hymynaama.

Eläkettäkin 66-vuotiaalle ehdoteltiin, mutta nyt idea ei innosta: vastahan hän on päässyt vauhtiin.