Julkaisemme Green Care -toimintaan liittyviä inspiroivia kokemuksia. Alla jäsenemme Kati Säkkinen avaa omaa mieleen painunutta eläinavusteiseen toimintaan liittyvää harjoittelukokemustaan Yhdysvalloissa. Kuten Kati jutussaan mainitsee, jotkin kokemukset jättävät meihin pysyvän jäljen. Katille harjoittelukokemus Green Chimneysillä oli tällainen. Laita viestiä Maaritille, jos haluat jakaa oman innoittavan kokemuksesi Green Care -verkostolle: maarit.aho@gcfinland.fi
Teksti ja kuvat Kati Säkkinen
Once upon a time
Olen seurannut mielenkiinnolla ja ilolla Green Care Finlandin toiminnan kehittymistä ja harppauksia, joita Suomessa tällä saralla on viime vuosina otettu. Oma polkuni ”Green Care” maailmassa sai alkunsa vuonna 2008, jolloin pääsin opiskelemaan eläinavusteista terapiaa ja tukitoimia silloisessa kotimaassani Itävallassa. Tuolloin alkanut matkani eläinavusteisten toimintojen parissa tarjosi minulle aivan alkumetreillään mahdollisuuden tutustua pitkän linjan toimijaan alalla – Green Chimneys, Brewster NY.
Pääsin suorittamaan opintoihini liittyneen harjoittelun kesällä 2009. Työskentelin pääsääntöisesti horse barn ympäristössä, jossa kampuksella sijaitsevan erityisoppilaitoksen lapset ja nuoret harjoittelivat erilaisia vuorovaikutustaitoja, kävivät ratsastusterapiassa ja toimivat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan parissa. Kuitenkin tuo valtaisia organisaatio, jonka nyt jo edesmenneet perustajat (Dr. Samuel B. Ross Jr. ja hänen vaimonsa Myra) minulla oli kunnia tavata, oli ja on paljon muutakin. Tämän tekstin tarkoituksena on tarjota pieni kurkistus organisaation sisälle ja kannustaa tutustumaan organisaation toimintaan ihan paikan päällä.
Mutta mennäänpäs tarkastelemaan ensin hieman historiaa. Green Chimneys syntyi 75 vuotta sitten yhden miehen unelmasta perustaa maatilalleen koulu, jossa eläimet eivät olisi vain ”ystäviä”, vaan opettajia. Tavattuaan vaimonsa Myran, he veivät yhdessä tätä unelmaa eteenpäin ja heidän luotsaaminaan Green Chimneys-organisaatiosta kehkeytyi yksi maailman tunnetuimmista eläinavusteisen ja luontoperusteisten toimintojen edelläkävijöistä ja kehittäjistä.
Nykyisin Green Chimneysin kampusalueella toimii erityiskoulu, oppilasasuntoloita, kampuksen terveydenhoitoyksikkö ja mm. villieläinten pelastus- ja kuntoutusyksikkö. Vuonna 2009 alueella oli n. 200 eläintä, erityiskoulussa opiskeli n. 200 oppilasta ja kaikkien tarjolla olevien ohjelmien sekä liitännäistoimintojen parissa työskenteli arviolta 500 henkilöä. Tämänhetkiset luvut ovat ainakin eläinten osalta korkeammat ja Green Chimneys tarjoaa kodin jo 300 erilaiselle eläimelle. Korona-aika on kuitenkin verottanut joitakin toimintoja, eikä esimerkiksi avustajakoirien koulutusohjelmaa ole startattu uudelleen, sen keskeydyttyä koronarajoitusten myötä.
Mutta siis olipa kerran vuosi 2009 ja pääsin viettämään organisaatiossa ikimuistoisen kesän
Harjoittelijaksi hakeuduttiin täyttämällä useita erilaisia dokumentteja, kirjoittamalla motivaatiokirje ja käymällä läpi henkilökohtainen haastatteluprosessi. Elämäntilanteeni vuoksi koin kesäharjoittelun toimivan itselleni parhaiten ja ilokseni minut valittiin 3kk;n mittaiseen harjoitteluun. Matkustin Brewsterin liepeille junalla, mutta en lainkaan muista, kuinka taitoin loppumatkan. Vaikka kampusalue on vain 90 minuutin junamatkan päässä New York Citystä, julkisia kulkuvälineitä asemalle ei ainakaan tuolloin ollut. Vain satunnaisesti kulkeva bussi – amerikkalaiset kulkevat tunnetusti omilla autoillaan.
Asuin muiden kotimaisten ja kansainvälisten harjoittelijoiden kanssa yhteisessä talossa kampusalueen lähettyvillä. Meillä oli työpaikallamme jokaisella oma vastuualueensa ja työvuoronsa. Viikossa oli kaksi vapaapäivää, mutta ne vaihtelivat työvuorolistan mukaan. Eläinavusteiset ja luontoperustaiset toiminnot oli jaettu ”Farm and Wildlife -centerin” sisällä omiin hallinnollisiin yksiköihinsä: Farm Animals (maatilan eläimet), Horse Barn (hevoseläimet), Wildlife (villieläimet) ja Garden (puutarha). Erityiskoulun oppilaat osallistuivat kaikkien yksiköiden toimintoihin lukujärjestyksensä ja kiinnostustensa/tarpeidensa puitteissa ja me harjoittelijat saimme omat vastuuoppilaamme kuten myös vastuueläimemme, joiden kouluttaminen oli osa työnkuvaamme. Oppilaista n. puolet olivat kokopäiväkoulussa ja toinen puolikas asui ympäri vuoden tuetusti kampusalueen asuntoloissa. Harjoittelijoiden tehtäviin kuului myös osallistua omien oppilaidensa moniammatillisiin palavereihin ja tehdä yhteistyötä eri terapeuttien kanssa. Kampukselta on edelleen myös terveysasema (Health and Wellness Center), jossa terveydenhuollon palvelut ovat tarjolla 24/7.
Me harjoittelijat työskentelimme periaatteessa vain yhdessä hallinnollisessa eläinavusteisessa yksikössä. Pääsimme kuitenkin kurkistamaan toistemme työtehtäviä ja oli ikimuistoista kohdata mm. villieläinsairaalassa asuva kondorikotka silmästä silmään. Kyseisessä yksikössä kuntoutettiin vahingoittuneita eläimiä ja pyrittiin palauttamaan ne luontoon. Kaikkien kohdalla tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista ja osa jäikin asumaan eläintarhalle. Toimintaa tuettiin ja edelleen tuetaan lahjoituksin sekä mm. Birds of Prey Day -tapahtumatuotoilla. Tapahtumaa tukevat merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttajat, joista harjoittelukesänäni Robert F. Kennedy Jr. ja Richard Gere vierailivat kampuksella.
Vielä kesällä 2009 organisaatiossa toteutettiin myös palvelua, jossa joidenkin maatilaeläinten kanssa matkustettiin New York Cityyn, missä kaupunkilaislapset pääsivät näkemään eläimiä ja oppimaan tuotantoeläimistä. Tämä palvelu lopetettiin kyseisenä kesänä, osittain eettisin perustein, sillä matkarasitus elämille oli merkittävä, vaikka itse palvelun sisältö oli yhteiskunnallisesti tärkeä. Eettiset kysymykset olivat läsnä myös jokapäiväisessä työskentelyssä kampusalueella ja niistä puhuttiin laajalti sekä eläinten että erityislasten hoito- ja tukitoimien osalta. Esimerkiksi hevoseläinten parista löytyi erittäin kovia kokeneita eläimiä, joita kuntoutettiin myös erityislasten kanssa yhteistyössä. Välttämättä Euroopassa kaikkia näitä eläimiä ei olisi hyväksytty osaksi eläinavusteista toimintaa esimerkiksi fyysisten haasteidensa vuoksi. Turvallisuus oli kuitenkin kaikissa alueella tapahtuvissa toiminnoissa ykkössijalla ja myöskään me harjoittelijat emme saaneet osallistua lasten kanssa tapahtuviin toimintoihin ennen kuin olimme suorittaneet kahden viikon mittaisen kriisitilanteissa toimimisen kurssin.
Oma harjoitteluaikani vierähti vauhdilla ja muistelen aikaani Green Chimneysissä lämmöllä. Ajattelen, että olen lähtenyt Green Chimneysistä, mutta Green Chimneys ei lähde minusta. Siellä opittu ja koettu seuraa mukanani, vaikka en tällä hetkellä toimi aktiivisesti alalla. Joten, jos suinkaan pystyt hakeutumaan Green Chimeysiin vierailulle, harjoittelijaksi tai töihin, käytäthän sen mahdollisuuden!
Vihreää ja eläimellistä iloa syksyyn!
-Kati-